Mietin usein miksi valitsen luonnonmateriaalia keinokuidun sijaan. Itselleni tämä on aivan itsestäänselvää, mutta kun haluaisin kertoa sen muille: vakuuttaa heidät luonnonmateriaalin paremmuudesta, en löydäkään niin kauniita sanoja kuin ne ansaitsevat.
Mutta yritetään edes.
Onhan minulla ollut keinokuituhuiveja ja-vaatteita paljonkin, mutta nykyään haluan välttää niitä. Omina kokemuksina ensimmäisenä mieleen tulee hiostavuus. Kun keinokuitu ei hengitä, iholta lähtevä kosteus ei pääse vaatteen läpi. Kokonaan keinokuituisen kankaan alla vartalon iho on helposti nihkeä ja jopa märkä. Huivissa kaula hiostuu samalla tavalla ollessaan suoraan ihoa vasten.
Keinokuituinen “villa” natisee ja kuitu veltostuu nopeasti käytössä. Luonnonkuituinen materiaali kaunistuu pesussa ja tuuletuksessa, mutta keinokuituinen tekstiili kulahtaa nopeasti, nukkaantuu ja veltostuu. Jopa ensimmäisen pesun jälkeen keinokuituvaate saattaa näyttää vanhalta ja nukkavierulta. Luonnonmateriaalista riippuen jotkut niistä kestävät hyvänä “isältä pojalle”, kuten käsittelemättömät pässinpökkimät villapuserot. Herkemmät ja kalliimmat luonnonmateriaalit eivät ehkä ole yhtä kestäviä kuin pässinpökkimät, mutta hyvällä hoidolla myös pitkäikäisiä. Ne ovat kuitenkin ominaisuuksiltaan täydellisiä tarkoitukseensa ja ovatkin käytössä “luksustuotteita”.
Itselleni on ajan kanssa tullut erityisen tärkeäksi se, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Varsinkin mikromuovin ja turhan vaatejätteen määrä on nykyään valtava ongelma. Jokaisen keinokuituvaatteen pesussa irtoaa mikromuovia luontoon. Ja koska keinokuituvaate ei ole pitkäikäinen, jätettä syntyy paljon. Luonnonmateriaali on siksikin mahtava tuote että sen voi vaikka laittaa kompostiin kun sen aika on täysi. Pitkäikäisyytensä ansiosta itse tuotetta ei tarvitse hankkia usein.
Ja tärkeintä unohtamatta, kannattaa valita luonnonmateriaali sen käyttötarkoituksen mukaan. Mikään muu materiaali ei lämmitä niin kuin luonnon villat: jokainen voi testata materiaalien eroja kovalla pakkasella: keinokuituneuleessa palelee, villassa ei. Räntäsateella pässinpökkimä villapusero hylkii vettä, lämmittää eikä tunnu märältä, mutta akryylipusero imee kaiken veden hetkessä.
Kun minulla on aito villahuivi kaulassa, hiplailen sitä käsien välissä ja tuoksuttelen. Materiaalin tuntu on nimittäin niin ihana, että siitä tulee itselleni aina ylellinen olo.
Vaikka mielestäni mitään niin ihanaa pukeutuessa ei ole kuin luonnonmateriaalit, mietin tarkkaan mitä itselleni ostan: mieluummin vähän ja hyvää. Koska ymmärrämme nykyään luonnonvarojen rajallisuuden, kannattaa niitä hankkia harkiten ja tarpeeseen. Näin annamme niille sen arvon kuin ne ansaitsevat.